Rangaistusvaatimus – 30 päivää aikaa harkita suostumusta sakkomenettelyyn

Rangaistusvaatimusta käytetään vain silloin, kun epäilty ei sakon tai rikesakon saadessaan suostu sakkomenettelyyn. Epäillyllä on 30 päivää aikaa muuttaa mielensä ja suostua menettelyyn. 

Rangaistusvaatimuksen maksaminen 30 päivän kuluessa katsotaan suostumukseksi asian käsittelyyn sakkomenettelylain mukaisesti. Suostumukseksi katsotaan myös, jos sakko tai rikesakko on maksettu osittain.

Sakkomenettely vaatii sakotettavan suostumuksen

Asia voidaan käsitellä sakon ja rikesakon määräämisestä annetun lain (sakkomenettelylain) mukaisesti vain, jos epäilty luopuu oikeudestaan suulliseen käsittelyyn ja suostuu asian ratkaisemiseen tämän lain mukaisessa menettelyssä. 

Epäillyltä tiedustellaan aina suostumusta sakotuksen yhteydessä. Suostumuksen antamista koskevat tiedot kirjataan sakkolomakkeeseen. Jos epäilty ei anna suostumustaan asian käsittelemiseen sakkomenettelylain mukaisessa menettelyssä, hänelle annetaan rangaistusvaatimus.

Suostut sakkomenettelyyn esimerkiksi maksamalla sakon tai rikesakon (osittain tai kokonaan) 30 päivän kuluessa rangaistusvaatimuksen tiedoksiantamisesta. Jos maksat, käytä ilmoitettua viitenumeroa. Jos et käytä viitenumeroa tai viitenumero on virheellinen, tieto maksamalla annetusta suostumuksesta ei välity poliisille.

Kun suostumus on annettu jälkikäteen, seuraamus vahvistetaan sakkomääräyksellä , rikesakkomääräyksellä tai rangaistusmääräyksellä . Näin vahvistetusta viranomaisen päätöksestä ei toimiteta enää erikseen tietoa.

Entä jos en anna suostumustani?

Jos et halua antaa suostumustasi, älä maksa sakkoa tai rikesakkoa edes osittain. Osittainenkin maksaminen katsotaan suostumukseksi.

Jos et maksa sakkoa tai rikesakkoa 30 päivässä, asia siirretään käsiteltäväksi tavallisessa rikosprosessissa, eli asia siirtyy esitutkintaan ja mahdollisesti syyteharkintaan ja tuomioistuinkäsittelyyn. 

Tuomioistuimen määräämä sakkorangaistus voidaan muuntaa vankeudeksi.

Lisätietoa

• Laki sakon ja rikesakon määräämisestä (754/2010)